Vittu miten tää menee aina näin, taas mä pelkään itteäni, onks tuttuu ku joku pieni ääni sun pään sisällä sanoo et hei muija hakeudu hoitoon mut sun kroppa ja muu mieli taistelee sitä vastaan niin paljon ettet loppupeleissä ees pysty. Osaisko kukaa mua ees oikeesti auttaa, oon ollu täs jamas viimisen vuoden verran enkä saa öisin unta ku pelkään about et kuristan itteni hengilt ku nukun.. Mä en uskalla enää liikkuu yksin missää koska mä pelkään tappavani itteni, aina jos lähen johonki ni jonkun pitää olla mukan. Mä en tie kauan tätä jaksaa, satutan itteeni tahalteen, mm. viiltelen ja poltan itteeni, mut on kai jo saatu henkisesti hengiltä, tai siltä musta ainaki tuntuu.. Terkkari väittää et mul on vakava masennus ja syömishäiriö mut paskaa se puhuu kuitenki, mä en luota ihmisiin vaik ne ois olevinaan kui luotettavii. Se johtuu mun ukosta, se hakkaa mua, hakannu jo kaua, se hakkaa mutsiiki mut mun veljiin se ei oo koskenu koskaan.. Se on uhkaillu meijän mutsii haulikolla.. se on ihan täys alkoholisti narkkari paska.. Niin pahalta ku se kuulostaaki ni aina välillä vaa toivoisin et oisin varttunu ilman isää, koska tää ei oo ollu helppoo tommosen faijan kans.. Mutsi on aina töissä ja joudun toimii ukkon kännistalkkerina tääl.. haluisin vittuun täält mut pikkuveljen takii en voi lähtee.. se on mulle liian tärkee.. vaik yrittäisin kuin kovin saada ukkoo muuttaa tapojaa ni ei se siitä mikskää muutu kerran väkivaltanen alkoholisti narkkari aina sellane.. nii se vaa menee.. tai ei mun ukkost ainakaa oo muuttumaa..